On ollut muutamia päiviä, ihan jumalaton väsymys, veto poissa, sippi olo.
Samaan aikaa pitäisi olla elämänsä vedossa, opiskelut alussa, päässä pitäisi muhia miljoona uutta ja mahtavaa ideaa ja pitäisi olla valmis singahtelemaan sinne ja tänne. No way! älä unta näe. On siis levättävä ja pikkuhiljaa tehtävä juttuja, kyllä se vielä iloksi muuttuu mutta sitä ennen kannattaa ottaa hyvin rennosti itseään painostamatta ja levätä niin paljon kuin tarve on, siis päikkäreitä ei tarvitse hävetä tai kaihtaa.

Vain mielekäs tekeminen jaksaa nostaa energiatasoja niin paljon että saa jotain aikaiseksikin, jos on vähänkään tympeää niin siihen jää, ei jaksa ei huvita eikä voi edes pakottaa itseään tekemään sellaista, TAI olemaan sellaisen ihmisen kanssa,, tämäkin on mielenkiintoista että vain sellaisten ihmisten kanssa jaksaa olla joiden kanssa voi jakaa todella rehellistä, luottamuksellista tai iloista olemista.