Olin tiistaina taas salilla. Olin liikkeellä myöhään iltapäivällä. Siihen aikaan sattui olemaan paljon mamuja paikalla. Sain odotetusti erikoisia katseita osakseni. Kyllä minä tiedän millaista on naisten osa heidän kulttuurissaan, heidän kotimaassaan! Mutta nyt me ollaan Suomessa ja minä olen Suomalainen, en siis anna katseiden haitata pätkän vertaa vaan vedän ohjelmani läpi tyynellä rauhallisuudella. Katselkoot jos ei ole muuta tekemistä ;)

Pieniä miesryhmiä, jotka katselevat vaivihkaa tai ihan suoraan, itse katson suoraan takaisin, mutta en jää tuijottamaan, minulla ei ole mitään peiteltävää tai hävettävää. Päinvastoin olen ylpeä siitä että jaksan raahautua helteellä salille virrattamaan pari litraa (vähintään heh) tuskaisaa hikeä, kun se tuntuu jotenkin luonnonvastaiselta. Helteellä vetäytyisin mieluummin varjoon ja viettäisin siestaa.

Siinä kun suomi-mies ahertaa hiljaa omissa oloissaan sen enempiä ähkimättä tai kolistelematta, tummahipiäinen mies puhisee katseista välittämättä ja kolistelee ja rehkii autuaasti samalla peilistä ihaillen pullistuvia lihaksiaan =) Useimmiten he ovat kuitenkin pienellä porukalla liikkeellä ja juttelevat vilkkaasti keskenään. Ei se minua haittaa, päinvastoin , sellainen tuo itsellekkin virtaa, energisyysden voi melkein aistia.

Salilla ei yleensä jutella, ellei olla alettu juttelemaan jossain vaiheessa, sali voi olla täysi mutta kukaan ei puhu keskenään, ja kieltämättä juttelu onkin varsin häiritsevää jos sattuu kaveriksi kovin puheintoinen, siinä sitten tulee tehtyä harjoitus puoliteholla ja keskityttävä enemmän ruotimaan asioita, mutta ihan kiva siinä aherruksen väissä on heittää lause tai muutama kuulumisia, ollaanhan kuitenkin sosiaalisessa tilanteessa, melkein kylki kyljessä puurtaen.

Tänään olisi tarkoitus taas mennä, helteestä huolimatta, tai sitten viimeistään huomenna, katsotaan nyt kuinka nopeasti lämpö nousee, jos on 30 astetta jo tuossa puolelta päivin niin sitten saa jäädä, en ole sentään masokisti =)