Kuinka vietän aikaani, ymmärränkö että elämä on nyt ja että jokainen sekunti tunti, päivä ja viikko lyhentää elinaikaa täällä ja mahdollisuutta kokea kaikkea sitä mitä olen tullut tänne kokemaan..?
Ymmärränkö että teeveetä katsellessa katselen toisten elämää, oma elämänaikani lyhenee siinä samalla ?  En varmaankaan, sillä jos todella ymmärtäisin laittaisin teeveen kiinni, tai myisin sen heti huomenna. Onhan sellainen sanontakin että jos tahdot saada jotain aikaseksi, laita teevee kiinni.
Sitäpaitsi selkä tulee aika kipeäksi jos pitkään makaa vanhalla sohvalla huonossa asennossa. Senjälkeen tuntee itsensä aika raihnaiseksi,, siinäkään mielessä ei teeveen tuijotus ole hyväksi.

Elämä on nyt, teenkö jokaisesta hetkestä juhlan, juhlinko elämää? osaanko juhlia tätä ainutlaatuista hetkeä olla ja elää ja kokea kaikkea mahdollista, miksi käperryn sohvan nurkkaan kun voisin olla maailmalla ties missä kokemassa ties mitä, olenko muka kokenut jo kaiken, vai olenko tullut vanhaksi tai laiskaksi ? Samalla kun kysyn tiedän kaikki vastaukset tekosyiksi, aina on rahaa tupakkaan ja viinaan vaikkei olisi rahaa ruokaan, sekin on ihmeellistä, onneksi omalla kohdalla molemmat huumeet ovat taaksejäänyttä elämää. Olen sentään saavuttanut jotain hienoa sillai että olen päässyt  riippuvuuksista eroon, hyvä minä :))

Minulle on suotu lahjoja miksi en kuitenkaan käytä niitä vaan makoilen katsellen telkkaria, olenko masentunut vai mitä. Voisin piirtää maalata tai kirjoittaa, voisin suunnitella vaatteita tai muuta tarvittavaa ympärille, voisin kuvata ja muokata kuvia, voisin ennustaa taroteista, voisin tehdä vapaaehtoistyötä enemmänkin. voisin lahjoittaa puolet tavaroistani niitä enemmän tarvitseville. Voisin lähteä kaivamaan kultaa. On liikaa asioita joita voisin tehdä, on runsaudenpula.

Kaikki on tullut liian helpoksi. Ystävän kanssa voi soitella tekstailla tai meilailla, ei tarvitse lähteä kylään. Laskut voi maksaa netissä, musiikin saa netistä, ja netistä saa lähes kaiken muunkin, jopa työttömyysilmoituksen voi tehdä netissä. Netti on lähin ystäväni, tapaan sen jokapäivä jskus monta tuntia ja tunnen eläväni vaikka olen yksin samaan aikaan, kummallista.
Olen tullut laiskaksi siinäkin mielessä että olen mieluummin yksin kuin kurjassa suhteessa, joten ei ole mitään pakottavaa tarvetta löytää ihmisiä ympärilleen hinnalla millä hyvänsä, mutta on vielä ystäviä ja kavereita joita on kiva tavata ihan livenäkin.
Netissä juttelu, kyllä sekin on kommunikointia ihmiseltä ihmiselle vaikka siitä jääkin pois tavallaan henkilökohtaiset kemiat ja niiden vuorovaikutus, mutta on parempi jutella edes netissä kuin ei kenenkään kanssa ja on vaikea ajatella mitä on pyörinyt yksinäisten ihmisten päässä aikaan jolloin ei vielä ollut nettiä.
Erikoista on se että voi olla esim facebookissa kymmeniä jopa satoja ystäviä, mutta ei tapaa heitä koskaan kasvotusten, siis onko he ystäviä vai nimellisiä ystäviä, tekisivätkö nämä ystävät ystävän palveluksia, katsoisiko he minun lapsia, lainaisiko rahaa jos tarvitsisin pientä lainaa? Hiukan epäilen sitä.

Elämä on nyt, siis missä elämä on ??? Tunnen eläväni sisäisesti hyvin elävästi, tunnen kuinka energia virtaa, pystyn Iloitsemaan pienistäkin asioista, en vaivu synkkyyteen, tunnen että elämällä on merkittävä tarkoitus ja että olen jo saavuttanut paljon, itseasiassa mielenkiinnolla odotan mitä vielä voisin kokea tässä elämässä, tunnen eläväni vaikka katsoisin vain ikkunasta lintujen hyörinää rasvapallon ympärillä :)