Mitä teet kun uusi ihminen ilmestyy lähettyvillesi ja läpäisee ensimmäisen esteen ja pelon, mutta jää jotenkin kuin ovenrakoon ?
Kutsutko sisälle ja miksi, vai suljetko oven ja miksi ?
On niin monia syitä, mutta yksikään ei tunnu sopivan nyt tähän tilanteeseen. Vaikka toisaalta, ystäviähän ei ole koskaan liikaa, mutta entä jos tämäkin ihminen haluaa olla enemmän kuin ystävä, tai niinkuin edellinen, "erittäin hyvä" ystävä ?? Minulle ei taas sopinut se erittäin hyvä osuus joten oli pakko katkaista välit, ystävyys tai kaveruus tai mikä sitten lieneekään ollut, jo monien vuosien mittainen juttu. Sääli, mutta en jäänyt itkemään perään.

Uusi ihminen, uusi mahdollisuus ?

Kumpi painaa enemmän vaakakupissa, uuden mahdollisuuden tuoma rikkaus, vai entiseen jämähtämisen tuoma näennäinen mukavuus....niin

Monia on kysymyksiä, lisää tulevia kysymyksiä, on siis tehtävä päätös sillä ilman päätöstä ajelehdin kuin lehti virrassa ja sitä en nyt tarvitse enkä halua tässä tilanteessa, tahdon tietää ne suuntimet joita haluan soveltaa juuri tämän ihmisen kanssa. Katsotaan sopiiko meidän suuntimemme yhteen, vai missä kohtaa ne poikkeavat, se voi olla hyvinkin mielenkiintoista.

Taidan kallistua siis niiden mahdollisuuksien puoleen,, elämä on rikas, on vaan uskallettava juoda siitä virrasta <3